Saavuttiin kaupunkiin alkuillasta. Pieni pelko siitä, ettei hotelliin kuulu parkkipaikkaa kävi toteen. Respa tosin lupasi, että saamme parkkeerata yön yli hotellin omalla paikalla (en vieläkään teidä, kenelle se oli varattu). Joten ei muuta kuin parkkipaikan etsintään.
Mutta ensin laukut. Tämä hotellihan toimi myös hostelli periaatteella (tosin vain opiskelijoille ja ulkomaalaisille). Laatu oli kyllä hostellitasoa. Kaikissa huoneen pyyhkeissä oli jotain mähmää ja respalla kesti tovin löytää sellaiset pyyhkeet joissa ei juurikaan mitään likaa ollut. Myöhemmin kävimme saman operaation läpi lakanoiden kanssa, mutta siinä välissä vaihdoimme huonetta, koska kukaan ei ollut siivonnut siellä sitten Dillingerin pidätyksen.
Hotellihan oli sama, missä kuuluisa pankkirosvo John Dillinger yöpyi koplineen ollessaan El Pasossa. Senkin puolesta minusta on kummallista, että tällä rakennuksella on historia jota voisi käyttää ja saada aikaan vaikka millaisia elämyksiä, mutta ketään ei näytä kiinnostavan. Kuten respa itsekin seuraavana päivän totesi: everything is old and broken.
Mutta, El Paso on toki muutakin kuin epäonnistunut hotellivalinta. Tai epäonnistunut saapumisajankohta, vaikka ei se meitä haitannut, paikallisen kaupan myyjä oli sitä mieltä, että tämä aika vuodesta ei ole paras; on hiekkamyrskyjä. Ja niin totisesti olikin, kahtena iltana peräkkäin.
Mutta ei mitään suurta, hotellin ikkunasta näki vastapäisen talon (mutta ei mitään muuta sen takana) joten ei ollut mikään paha myrsky. Paha se on sitten, kun ei nää ikkunasta muuta kuin hiekkaa.
Keskiviikkona kiertelimme Rio Grande joen varressa ja yritimme tähyillä Meksikon puolelle. Kummallakaan ei ollut mitään varsinaista hinkua päästä Meksikoon (Amerikassa on meille nyt ihan riittävästi sulateltavaa), mutta eipä sinne menoa juurikaan suositeltu. Sen enempää tarjoilija ravintolassa, myyjät kaupoissa kuin virallinen matkailuneuvontakaan eivät suosittele matkustamista Juarezin puolelle. Siellä lymyää nykyään huume- ja asekauppiaat. Varsinaisestihan en yleensä usko mitään virallisia suosituksia, mutta nyt oli helppo vedota tähän ja jättää käymättä. Ehkä joskus toiste sitten.
Lisäksi kävimme paikallisella "hevosenkengällä" eli parin kadun pätkällä raja-asemalta kaupunkiin päin, jossa myytiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tämä on se mesta mihin mennä, jos haluaa ostaa markalla T-paidan. Toki sieltä löytyy myös ihan laadukastakin kamaa ja kauppoja mm. Starr Western wear jossa shoppailimme länkkärifarkkuja ja vöitä.
Torstai oli museopäivä. Lähes kaikki El Pason museot ovat ilmaisia. Toki, niissä on lahjoituslaatikko ja on suotavaa jättää muutama taala (jotkut jopa antavat suosituksen, $5). Mielenkiintoisia museoita myös, ainakin minusta; Rautatiemuseo, Holokausti museo ja El Pason Historiallinen museo oli ne missä kävimme. Ja rautatiemuseossa oli samaan aikaan myös paikallisen eläintarhan eläinten taidenäyttely, olivat maalanneet tauluja. Keskustan alueella on toki paljon muitakin museoita, ja itseasiassa visitor senteristä on saatavilla kartta omatoimiseen historialliseen kävelyretkeen keskustassa. Sitä ei tehty, paitsi vahingossa ilaman karttaa. Kartan kanssa olisi tietysti saanut heti selville mikä talo oli mikä eikä olisi tarvinnut arvailla.
Mutta ensin laukut. Tämä hotellihan toimi myös hostelli periaatteella (tosin vain opiskelijoille ja ulkomaalaisille). Laatu oli kyllä hostellitasoa. Kaikissa huoneen pyyhkeissä oli jotain mähmää ja respalla kesti tovin löytää sellaiset pyyhkeet joissa ei juurikaan mitään likaa ollut. Myöhemmin kävimme saman operaation läpi lakanoiden kanssa, mutta siinä välissä vaihdoimme huonetta, koska kukaan ei ollut siivonnut siellä sitten Dillingerin pidätyksen.
Hotellihan oli sama, missä kuuluisa pankkirosvo John Dillinger yöpyi koplineen ollessaan El Pasossa. Senkin puolesta minusta on kummallista, että tällä rakennuksella on historia jota voisi käyttää ja saada aikaan vaikka millaisia elämyksiä, mutta ketään ei näytä kiinnostavan. Kuten respa itsekin seuraavana päivän totesi: everything is old and broken.
Mutta, El Paso on toki muutakin kuin epäonnistunut hotellivalinta. Tai epäonnistunut saapumisajankohta, vaikka ei se meitä haitannut, paikallisen kaupan myyjä oli sitä mieltä, että tämä aika vuodesta ei ole paras; on hiekkamyrskyjä. Ja niin totisesti olikin, kahtena iltana peräkkäin.
Mutta ei mitään suurta, hotellin ikkunasta näki vastapäisen talon (mutta ei mitään muuta sen takana) joten ei ollut mikään paha myrsky. Paha se on sitten, kun ei nää ikkunasta muuta kuin hiekkaa.
Keskiviikkona kiertelimme Rio Grande joen varressa ja yritimme tähyillä Meksikon puolelle. Kummallakaan ei ollut mitään varsinaista hinkua päästä Meksikoon (Amerikassa on meille nyt ihan riittävästi sulateltavaa), mutta eipä sinne menoa juurikaan suositeltu. Sen enempää tarjoilija ravintolassa, myyjät kaupoissa kuin virallinen matkailuneuvontakaan eivät suosittele matkustamista Juarezin puolelle. Siellä lymyää nykyään huume- ja asekauppiaat. Varsinaisestihan en yleensä usko mitään virallisia suosituksia, mutta nyt oli helppo vedota tähän ja jättää käymättä. Ehkä joskus toiste sitten.
Lisäksi kävimme paikallisella "hevosenkengällä" eli parin kadun pätkällä raja-asemalta kaupunkiin päin, jossa myytiin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Tämä on se mesta mihin mennä, jos haluaa ostaa markalla T-paidan. Toki sieltä löytyy myös ihan laadukastakin kamaa ja kauppoja mm. Starr Western wear jossa shoppailimme länkkärifarkkuja ja vöitä.
Torstai oli museopäivä. Lähes kaikki El Pason museot ovat ilmaisia. Toki, niissä on lahjoituslaatikko ja on suotavaa jättää muutama taala (jotkut jopa antavat suosituksen, $5). Mielenkiintoisia museoita myös, ainakin minusta; Rautatiemuseo, Holokausti museo ja El Pason Historiallinen museo oli ne missä kävimme. Ja rautatiemuseossa oli samaan aikaan myös paikallisen eläintarhan eläinten taidenäyttely, olivat maalanneet tauluja. Keskustan alueella on toki paljon muitakin museoita, ja itseasiassa visitor senteristä on saatavilla kartta omatoimiseen historialliseen kävelyretkeen keskustassa. Sitä ei tehty, paitsi vahingossa ilaman karttaa. Kartan kanssa olisi tietysti saanut heti selville mikä talo oli mikä eikä olisi tarvinnut arvailla.
Ravintoloita on paljon, eikä millään ehditty kaikkiin mutta aivan ihanaa ruokaa taas kerran. Meksikolaista suosittiin tällä kertaa, vaikka tulista onkin. Mutta hyvää. Nam.
Vaikka hotelli siis harmitti, niin El Paso on kuitenkin aika mukava paikka ja kiinnostava. Eikä ilmakaan mikään huono ollut, hiekkamyrskyt on kivoja, parilla ekalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti