Tunnisteet

maanantai 5. toukokuuta 2014

It's Vegas Baby!! (1.5.-4.5.14.)

     Jo Hooverin padolla oli käynyt selväksi, ettei ilma ole ihan niin vilpoista kuin korkeammalla vuoristossa ja kanjonilla. Säätiedotus lupasi siinä kolmen- ja neljänkymmenen välissä pyöriviä lukemia, joten lämpöä ainakin riitti.  Ja siltä se tuntuikin kun palmujen ympäröimään hotelliin saavuttiin, että on meinaan lämmin. Dallasissakin oli, mutta täällä vielä vähän enemmän ja sellaista aavikkokuivaa kuumuutta.



Ensimmäisenä iltana tyydyttiin kävelemään vain lähimpään ravintolaan syömään. Maailman parasta salaattia ehkä söin siellä. Ja halvimmat oluet ikinä; pullolle jäi hintaa n.2,25 taalaa joka tekee euroissa noin 1,5€.





Seuraavanan päivänä sitten tutustumaan Stripille. Knoppitietona seuraavaa: Las Vegas Boulevard:in 6,4km pituinen pätkä jota Stripiksi kutsutaan ja joka Vegasiksi mielletään, ei oikeastaan ole Las Vegasia ollenkaan. Se ei siis kuulu Las Vegasin kaupunkiin, vaan Clarkin piirikunnan epäitsenäisten asutuskeskusten Paradisen ja Winchesterin alueeseen. Jos on siis käpötellyt vain Stripillä (kuten me) eikä talsinut koko Las Vegas Boulevardia pohjoiseen, ei ole oikeastaan Vegasissa käynytkään. Mutta tämähän on sivuseikka..

Las Vegas on juuri niin älytön kuin se vain voi olla. Kaikenlaista tossunkuluttajaa tulee vastaan, ja on oikeastaan ihan sama millainen itse olet, sopeudut joukkoon varmasti, koska kukaan ei oikeasti välitä.
Ja mitä täältä ei rahalla saa, sitä ei ole olemassakaan.
Tosin (kuten ensimmäisessä kuvassa olevasta teltasta näkyy) kaikilla ei Vegasissakaan mene hyvin. Myynnissä olevalla tontilla vain kilometrin päässä Stripillä piti majaa paikalliset kodittomat. Stripillä esiintyi mm. sotaveteraaneja (?) ja lapsia jotka koittivat tienata rahaa viikonlopun viettäjiltä. Osa tyytyi vain kerjäämään kyltin kanssa.
Minä olen juuri sellainen ihminen, johon syyllistävä markkinointi osuu. Santa Fe:n intiaani markkinoilla tunsin ihan itse huonoa omaatuntoa siitä, että ostin vain yhdeltä myyjältä enkä kaikilta; mitä jos joku olisi tarvinnut taalojani enemmän kuin se jolta ostin? Miten sen voisi tietää? Ärsyttävän ahdistava tilanne kerrassaan.
Näin ollen Vegasin kerjäläiset aiheuttivat minulle huonon omantunnon siitä, että siellä vain kävelen enkä kellekään mitään anna. Päätin ottaa myös vähän huonoa omaatuntoa muiden Vegasin kävijöiden puolesta, että siellä vaan viinaa juovat ja juhlivat, eivätkä yhtään uhraa muutamaa dollaria onnettomalle veteraanille. Ei ole aina helppoa tämä minun matkustaminen.




R väitti olevansa niin pinnallinen, että viihtyi Vegasissa. Mutta en sitten teidä, onko kyse lopulta pinnallisuudesta. Perustaltaanhan tarkoitus on pitää hauskaa. Karkeasti verrattuna Vegas ei juuri eroa Suomen juhannuksesta: molemmissa alkoholin käyttö on runsasta jo heti aamusta, Vegasissa vain ilmasto on parempi ja baarit on auki 24/7. Tavallaan pidän ja en pidä siitä, että kaikki paikat on aina auki. En haluaisi olla töissä sellaisessa paikassa joka on aina auki, ja jonka asiakaskunta koostuu humalaisista turisteista. Mutta olisihan se kiva itse valita milloin haluaa päättää iltansa, eikä niin, että se on pakko päättää klo.3.30 kun baarit menee kiinni, riippumatta siitä kuinka hauskaa on.




Vegas on kallis paikka, kuten mikä tahansa paikka johon vaeltaa suuret määrät matkailijoita (jotka ovat valmiitä käyttämään rahaa). Viikonloppuisin hotellit on överihinnoissa, mutta viikolla Stripiltäkin voi saada luksussviitin vain satasella yö. Samoin Olut ja ruoka on kallista Stripillä (siis saman hintaista kuin Suomessa normaalista, eli kallista täällä), mutta eipä tarvitse kovin kauas eksyä mainitulta kadulta, kun saa yhtä hyvää ruokaa ja juomaa aivan normi hintaan. Ja mikä se normi on? No, meillä kahden ihmisen ruuat ja juomat tippeineen 30 taalaa (joka on tarkalleen tämän hetkisen kurssin mukaan 21,64€). Varmasti syömällä pelkkiä hampurilaisia, subeja tai muita pikaruokia oltaisiin päästy vielä halvemmalla, mutta ei haluta syödä niitä, kun ruoka ravintoloissa on niin hyvää ja halpaa. (Ja koska aamupalat on aika usein pelkkää sokerihuttua, joten on pakko saada syödäkseen ns. "oikeaa ruokaa".)

Kaiken kaikkiaan Las Vegas oli kuitenkin mieletön kokemus. Kasinot, jotka ovat samalla hotelleja ja ostoskeskuskia ja niin isoja, että tarvitset kartan löytääksesi ulos, ympäri vuorokauden jatkuvat juhlat kadulla ja kuppiloissa, ja se ihan "tavallinen" ihmisen arki kun astuu Stripiltä pois. On uskomatonta, että 6,4km katua voi pitää sisällään niin paljon nähtävää ja koettavaa. Niin pieni ja mitätön alue koko maapallon pinta-alasta ja siitä mitättömän pienestä alueesta koko länsimaailma vouhkaa! Huvittavaa, myös.

2 kommenttia:

  1. Samaa kurjuutta joka puolella, jotta ei kannata murehtia siellä. Vastakkainasettelu ehkä kärjistyy selkeemmin kuin esim. kotipuolessa. Ajatella; kuinka paljon mahtuu pieneen alueeseen, pieneen alueeseen, kaikenlaista...

    VastaaPoista
  2. Ja eikös amerikkalaisen unelman perusajatus ole se, että jokainen voi saavuttaa unelmansa, riippumatta siitä mistä lähtökohdista ponnistaa. Näin ollen kurjuuskin voi olla valinta (vaikka näin ei kai saa sanoa), mutta mielestäni monesti kyse on vain siitä, että jäädään vellomaan vallitsevaan olotilaan eikä tehdä sille mitään. Päihdeongelmat on sitten erikseen, vaikka valintoja nekin tavallaan.
    Joten ehkä teltan tyypit oli tehneet valinna asua teltassa. Ja ehkä ne sieltä vielä nousee sinne minne ovatkaan menossa.. tiedä sitten.

    VastaaPoista