Yritämme pitkittää reissua mahdollisimman pitkään ja siksi jäimme vielä Fort Worth:in pariksi yöksi ennen Dallasiin paluuta. Toki autokin on meillä vuokrattuna 19.5. asti, joten miksi kiirehtiä.
Tällä kertaa yritimme sulautua paikalliseen väestöön ja ajoimme autolla nähtävyyksille. Tämä siksi, että ainoa järkevän hintainen hotelli sijaitsi kaukana keskustasta (tai no, 20min ajon päässä). Viikonloppuisin hotellihinnat ovat huipussaan, näköjään muuallakin kuin Vegasissa.
Autolla ajelu on kuitenkin niin tavallista täällä, että se ei tuota ongelmia; parkkipaikkoja löytyy ja ne ovat ilmaisia tai ainakin kohtuu hintaisia.
Mitään kaupunkikierrosta ei tehty, vaan tultiin ainoastaan hengailemaan tähän Stock Yard:lle. Matkailijoita silmälläpitäenhän tämä toimii, mutta onhan se mukavaa nähdä cowboy:t työssään ja silittää Longhorn:ia.
Kaksi kertaa päivässä on näytösluontoinen karjanajo, jossa kuusi cowboy:ta ajaa 16 Longhornia laitumelle ja sitten illalla takaisin. Mitään vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole, vaan rauhallisesti kävelevät katua pitkin, mutta on ne aika vaikuttavia eläimiä.
Moni yleisössä ihmetteli kun niitä oli niin vähän, ilmeisesti odottivat, että joku suuri lauma hirveellä vauhdilla ajetaan siitä ihmisjoukon läpi. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Valitan.
Suurin nähtävyys taisi ainakin itselle (ja lapsille) olla ne eläimet. Valjakkohevosten tarhaa tuijotteltiin tunti ja sitten käytiin ihmettelemäss kahteen kertaan näitä sarvipäitä. Me ei oikein olla mitään shoppailijoita, joten kiertelimme, kävimme yhdessä museossa (mutta ei oikeen ollut nyt kiinnostusta keskittyä vankkureiden historiaan), söimme, ja löysimme vahingossa joenrannan johon pääsi kävelemään ja ihastelemaan kilpikonnia.
Huonoja turisteja olimme kerrassaan.
Hevosilla olisi päässyt myös ratsastamaan, mutta en tahtonut mennä, koska tällaisissa paikoissa ratsastukset on pakostikin suunniteltu ihmisille jotka eivät ole paljon/tai ollenkaan ratsastanut. Ja minä olisin halunnu mennä laukkaamaan pitkin joen rantaa!
Jotenkin ihmeesti se aika kuitenkin meni yhtä kadunpätkää ihmetellessä, ja onnistuimme näkemään myös päivän toisen karjanajon.
Joko ilmassa oli reissuväsymistä (ja melankoliaa alkavasta kotiinpaluusta) tai sitten autolla paikalle saapuminen hämmensi rutiineja, tai sitten se vain oli paikan ilmapiiri, mutta ei oikein huvittanut muuta kuin istuskella, syödä jäätelöä ja katsella eläimiä. Ehkä se oli se ilmapiiri.
Tämän verran ehdimme kuitenkin Dallasin naapurista nähdä, ja sitten pitikin jo suunnistaa lähtöruutuun.
Tällä kertaa yritimme sulautua paikalliseen väestöön ja ajoimme autolla nähtävyyksille. Tämä siksi, että ainoa järkevän hintainen hotelli sijaitsi kaukana keskustasta (tai no, 20min ajon päässä). Viikonloppuisin hotellihinnat ovat huipussaan, näköjään muuallakin kuin Vegasissa.
Autolla ajelu on kuitenkin niin tavallista täällä, että se ei tuota ongelmia; parkkipaikkoja löytyy ja ne ovat ilmaisia tai ainakin kohtuu hintaisia.
Mitään kaupunkikierrosta ei tehty, vaan tultiin ainoastaan hengailemaan tähän Stock Yard:lle. Matkailijoita silmälläpitäenhän tämä toimii, mutta onhan se mukavaa nähdä cowboy:t työssään ja silittää Longhorn:ia.
Kaksi kertaa päivässä on näytösluontoinen karjanajo, jossa kuusi cowboy:ta ajaa 16 Longhornia laitumelle ja sitten illalla takaisin. Mitään vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole, vaan rauhallisesti kävelevät katua pitkin, mutta on ne aika vaikuttavia eläimiä.
Moni yleisössä ihmetteli kun niitä oli niin vähän, ilmeisesti odottivat, että joku suuri lauma hirveellä vauhdilla ajetaan siitä ihmisjoukon läpi. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Valitan.
Huonoja turisteja olimme kerrassaan.
Hevosilla olisi päässyt myös ratsastamaan, mutta en tahtonut mennä, koska tällaisissa paikoissa ratsastukset on pakostikin suunniteltu ihmisille jotka eivät ole paljon/tai ollenkaan ratsastanut. Ja minä olisin halunnu mennä laukkaamaan pitkin joen rantaa!
Jotenkin ihmeesti se aika kuitenkin meni yhtä kadunpätkää ihmetellessä, ja onnistuimme näkemään myös päivän toisen karjanajon.
Joko ilmassa oli reissuväsymistä (ja melankoliaa alkavasta kotiinpaluusta) tai sitten autolla paikalle saapuminen hämmensi rutiineja, tai sitten se vain oli paikan ilmapiiri, mutta ei oikein huvittanut muuta kuin istuskella, syödä jäätelöä ja katsella eläimiä. Ehkä se oli se ilmapiiri.
Tämän verran ehdimme kuitenkin Dallasin naapurista nähdä, ja sitten pitikin jo suunnistaa lähtöruutuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti