Santa Fe (27.4.14.)

     Koska oli sunnuntai ja hengailupäivä, heräsimme vasta kahdeksalta. Continental breakfest ei muuten ole täällä sitä mitä luulen sen olevan; vaan edelleen vohveleita ja niitä makeita kakkusia ja rinkuloita joihin voi tietysti laittaa voita, mutta muuta päällepantavaa ei ollut. Tosin tulimme aamiaiselle niin myöhään, että ne oli ehkä jo syöty.

Ja sitten kävellen kaupungille (jotain viitisen kilsaa oli hotlalta kaupungin keskustaan, perussetti siis). Ilma oli aamusta oikeastaan ihan mukava, vaikka pieniä räntähiutaleita leijaillikin ilmassa, ei ollut liian kuuma kävellä. Jospa tuuli olisi vielä hiukan lauhtunut (vaikka ei ollutkaan niin kova kuin eilen), olisi ollut täydellinen lenkkikeli.


Ihana vuoristo maisema.

Enpä kotoa lähtiessä arvannut, että kaipaisin tällä reissulla kaulahuivia ja lapasia, mutta niin vain kaipasin. Ja koska oli sunnuntai, niin eihän juuri mikään paikka ole auki ennen puoltapäivää. Satuimme kuitenkin löytämään pienen kulmakahvilan joka oli auki ja päästiin lämmittelemään käsiä kahvimukin kylkeen. Paikka haiskahti hipstereiltä (missä ei sinänsä ole mitään vikaa, me ei vaan ehkä sulauduta joukkoon), mutta siellä oli myynnissä LP-levyjä ja kirjoja; käytettyjä tietenkin. Löysin yhden Navajo:jen historiaa käsittelevän opuksen.



Katutaidetta



Vanhan kaupungin keskustori ja taustalla katoksen alla Intiaanit ovat myymässä koruja ja astioita.

Intiaanitorin takia halusin keskustaan vaeltaa ja löytyihän se. Olisin ollut toki kiinnostunut myös muusta käsityöstä kuin koruista, vaikkapa lapasista ja peitteistä. Ostin kuitenkin yhdet korut, joissa oli symboli Kokopelli. En tiedä kuinka hyvä ostos se oli symbolin kannalta, netistä lötyy hieman ristiriitaista informaatiota (en tajunnut kysyä asiantuntijalta).



Sää oli aika vaihteleva; ensin paistoi aurinko, sitten tuli niskaan raekuuro ja hetken päästä taas paistoi aurinko.

Yht'äkkisen raekuuron ajaksi istuimme ravintolan lämmitetylle terssille syömään lounasta ja sitten kiertelimme hieman lisää lähikaupoissa. Paljon erilaista Intiaani tavaraa; taidetta, käsitöitä, koruja. Ja hintahaitari halvast sika kalliiseen. Kaupoissa oli vaan hankalaa tietää, että milloin oli oikeasti kyse käsin tehdystä tuotteesta (tosin hinta sen aika hyvin paljastaa) ja hauskaa oli sekin, että suurin osa kaupoista oli kalpeanaamojen omistuksessa, alkuperäisasukkaat myivät tavaroitaan torilla katoksen alla.
Vaikka niinhän se on ollut jo aikanaan; intiaanit tulivat hieromaan vaihtokauppoja valkkareiden kanssa, jotka sitten myivät saamansa tuotteet hyvällä hinnalla eteenpäin. Mikäs siinä.

Hiljaiseltahan tuo kylä kuitenkin vaikutti. Ehkä kesällä siellä on enemmän menoa ja meininkiä ja itseasiassa monia tapahtumia näytti olevan silloin. Nyt ei oikein sää suosinut matkailijoita.
Tosin olemme jo tässä tämän reissun aikana muutamaan otteeseen ehtineet suunnitella tulevia reissuja, joten jos vaikka sitten paremmalla onnella ensikerralla..