Dallas, TX, Day Uno

     Herätyskello oli soimassa aamu seitsemältä. Heräsin sitä ennen, edellisenä iltana kymmeneltä, aamuyöstä kahdelta ja sitten lopulta neljältä. Outo paikka ja oudot äänet. Yläkerrassa on tömistelijöitä (vaikka ei se varmaan ole niiden vika, luulen että ne askeleet kuuluu vaikka kuinka koittaa kävellä nätisti), ja vastapäätä tuli aamuyöllä joku perhe. R. heräsi viideltä. Aamupalaa sai 6.30.
Aamupala oli periaatteessa ihan ok, kahvi oli hyvää, mehua oli ja munia ja jauhelihapihvi. Myös muroja ja vohveleita ja muffinseja (liikaa makeita juttuja, mutta jotkut ihmiset kuulemma syö makeaa jo heti aamusta, itse en syö sitä mihinkään aikaan päivästä. No joskus, mutta en yleensä.). Ensimmäisenä kultuurishokkina tuli se, että joka jumalan asia on pakattu omaan pieneen pakkaukseen. Voi, hillo, maito, maapähkinävoi, sokeri, kaikki. No leivät (?) tai ne mitkä tulkitsin leiväksi ja sellaisena söin, oli hyvää, olivat kyllä ihan ilman pakettia tarjolla. Mutta mukit ja lautaset ja välineet on kertakäyttöisiä ja menee sitten vaan suoraan roskiin kun on käytetty. (Hämmentävästi hotellihuoneen kahvinkeittimeen, johon tulee kertakäyttöisiä patruunoita, kuitenkin laitetaan ihan hotellin logoilla varustettu posliinikuppi, ja hammaspesulasit on lasia)



Keltaiset Sivut pelastaa, ei meinannut töpseli pysyä seinässä.

No, maassa maan tavalla (ja yksi aamiainen yhdessä hotellissa yhdessä kaupungissa tietenkin edustaa koko valtakunnan asiantilaa aamupalojen suhteen).

Ennen kymmentä olimme valmiit valloittamaan Dallasin jalan. Varovainen ensimmäisen päivän tavoite oli päästä viereiselle joelle, maleksia sen rantaa keskustan suuntaan ja tulla sitten äkkiä takaisin hotellille.
Eihän me edes löydetty sitä jokea. Kovasti yritimme, mutta ainoa silta mikä tiettävästi menee sen rapakon yli oli suljettu (tai kyllähän siitä moottoriteitä menee, mutta niille emme lähteneet juoksentelemaan).
Menimme sitten kaupungille.



Siellä se keskusta häämöttää, helppo on suunnistaa kun seuraa vain korkeita taloja..



Korkee on.

Maleksimme vahingossa ensin Founder Plazalle, jossa oli kaupungin "löytäjien" muistomaja ja siinä ihan vieressä oli sattumoisin John F. Kennedyn muistomerkki, ruma kuin mikä.

Founders Plaza ja mökkerö

Kennedyn muistomerkki.

Yllättäen löysimme lähistöltä myös Dealey Plazan, joka on sittemmin tullut tunnetuksi JFK:n salamurhan johdosta ja aihehan oli kyllä isosti esillä korttelin sillä kohdin. Hollilla oli myös Sixth Floor Museum, jossa esitellään Kennedyn aikakautta, salamurhaa ja sen jälkitoimia. Oli ihan kiinnostava, vaikka tälläkertaa se olin minä joka olisin ehkä voinut skipata pari näytteilleasettelua ja kiiruhtaa matkamuistomyymälään. Näyttää kuitenkin siltä, että on löytynyt museo jonka R kokee kiinnostavana.



Sixth Floor Museum



Kuudennen kerroksen ikkuna.



Onneton Elm Street, ja tällä kertaa asialla ei ollut Freddy.

Historiallisen kierroksen jälkeen harhailimme Akvaarion suuntaan, mutta päätimme vierailla siellä joku toinen päivä. Jäimme kuitenkin edustalle evästämään ja siihen jäi myös lompakkoni kun läksimme jatkamaan matkaa. Hauskasti huomasin unohduksen vasta matkan päästä ja oli muuten kuuma hölkötellä takaisin tarkistamaan josko se vielä olisi siellä. No oli, ja sisältökin tallessa. Täytynee pitää siitä parempaa huolta..

Lopuksi köpöttelimme kaupan kautta hotlalle lepäilemään. Huomaamatta on tullut vähän rusketustakin, tai punoitusta. Huomenna täytynee ostaa aurinkorasvaa..



Katutaidetta.