Päästiin perille, lopulta

     Lauantai aamuna kello herätti meidät puoli neljä (heräsin kyllä jo aikaisemmin hesarinjakajan tömistelyyn, minkä lie norsun ovat palkanneet tänne meille päin lehteä jakamaan). Aamukahvit ja viimeiset pölyjen pyyhinnät ennen taxin tuloa, ei kehtaa jätttää kotia ruokottomaan kuntoon vieraileville tähdille.



 Arvaa kumpi on kumman laukku?

 Taxi tuli siis vähän yli viisi ja sen verran oli raskas kaasujalka kaverilla että ehdittiin hakea kaksi muutakin matkalaista kyytiin ja silti oltiin lentokentällä etuajassa.
Suomikoneiden lähtöselvitysjono oli huikea, mutta meidän varaamalla Brittiläisellä kollegalla ei jonoa juurikaan ollut. Hyvä niin, että ehdittiin nauttia vielä kentän ylihinnoitelluista eväistä ja kahveista (ei sillä, hyväähän se kahvi oli, paitsi R:n mielestä, ei ollut Juhla Mokkaa ei.).

Kohteliaat britit lennättivät meidä siis Lontoon Heathrow:lle, joka olisi kyllä shoppailevan matkalaisen taivas. Me keskityimme syömään (sain huijattua R.n luomuruoka kioskiin) ja juomaan olutta. Mutta olihan se kenttä ihan nähtävyys sinänsä.
Nähtävyys oli myös seuraava kone jolla matka kohti Dallasia alkoi; en ole koskaan ollut sellaisessa koneessa jossa on kaksi käytävää.
Molemmat lennot olivat etuajassa. Lontoon pää puolitunta ja Dallasin väli tunnin. Ei tarvinut homehtua koneessa siis kuin 9,5 tuntia. Alku meni ihan kivasti mutta kyllä viimeiset kaksi tuntia oli jo hankalaa istua paikalla. Maisemat toki oli mitä huikeimpia mm. Grönlannin yllä.



Tämä ei kyllä ole Grönlantia nähnytkään, mikä lie, Itä-Meri.

    

































Lentokoneen info-video kertoi mitä pitää tehdä kun tulee maahan; ja pelotteli kysymyksillä ja tarkastuksilla. Todellisuudessa virkailija heitti läppää ja jutusteli matkasuunnitelmista samalla kun rekisteröi sormenjäljet ja naamakuvan (täällä on ehkä oivallettu, että keskustelevaan sävyyn ihmiset tuppaavat lipsauttamaan helpommin sellaisia asioita joita ei ehkä pitäisi, kun ahdistavassa kuulustelu ilmapiirissä, meillä ei tosin ollut mitään salattavaa, salmiakitkin on luvallisesti tuotu maahan). Eli turhaan jännättiin, emme ole kiinnostavia ja meidät päästettiin maahan ihan ilman suurempaa operaatiota.

Näin ensinäkemältä Dallas on hiekanvärinen. Ainakin kaikki talot on hiekanvärisiä. Ja ilma on kuuman kostea. Nytpä ymmärrän ilmastoinnin tarkoituksen, niin autoissa kuin huoneistoissakin.

Hotellihuone on hyvä. Siellä on sänky johon voi kellahtaa nukkumaan päivät oikeaan järjestykseen (aikaero Suomeen on siis -8 tuntia. Arizonassa tulee sitten vielä kaksi tuntia lisää. Toisinsanoen, kun laskeuduimme tänne kentälle puoli viisi iltapäivällä, oli Suomessa jo puoliyö.). Se riittää tässä vaiheessa.