Dallas season 2.

     Toinen päivä alkoi kuten ensimmäinenkin, aikaisin. Vaikka sinnittelin hereillä puoli yhdeksään illalla, heräsin tikkana jo kolmelta aamuyöstä. Sinnikkäästi päätin kuitenkin nukkua ainakin kellon soittoon, eli puoli seitsemään, ja onnistuinkin. Sitten aamupalaa ja Jerry Springer Show.

Eilen salakavala aurinko käräytti nenän, joten oli aika hankkia aurinkorasvaa. Päivän missio rakentui siis Aquariumin, stetsonin ja aurinkorasvan ympärille. Aloitimme Aquariumista, jota ensi kuulemalta voisi luulla akvaarioksi, mutta itseasiassa kyseessä on aika veikeä konsepti. Periaatteessa yhteen halliin on rakennettu viidakon eri kerrokset, latvuksista maan tasolle ja tietysti näissä elävät eläimet. Lisänä on vesiputos ja sen alla allas jossa uiskentelee sitten vedenelävät. Näitä pääsee ihastelemaan ikkunan läpi kellarista. Toki yhteensopimattomat lajit on eroteltu toisistaan.



Laiskiainen



Kroko



Arapaima kaloja.

Minusta idea oli hauska, joskin taidan olla itse kasvanut ohi näistä akvaarioista ja eläintarhoista. Ja onhan ne toisinaan myös aika ahdistavia, eläinten lisäksi katsojille. Toki monia uhanalaisia lajeja on pelastettu eläintarhoissa, mutta totta on, että ne ovat ristiriitaisia paikkoja; voiko niissä koskaan tarjota niin luonnollisen ympäristön kuin luonnossa, ja onko se kuitenkin parempi kuin kuolla vaikkapa sukupuuttoon? Mene ja tiedä, mutta tämä oli kuitenkin ihan kiva ja käymisen arvoinen, mutta on pakko tunnustaa, että Berlinin vastaava oli kyllä paljon laajempi.

     Sitten oli saatava stetsoni. Ei muuten kiirettä, mutta nenää ei ole yhtään varaa värjätä enempää. Suunta siis paikalliseen Stetsoni kauppaan (Wild Bill's Western Store). Oli siellä toki muutakin ja joudumme varmaan palaamaan sinne myöhemmin kenkien ostoaikeissa. Sain hatun ja palvelu oli amerikkalaisen ystävällistä.
Sitten vaeltelimme keskustassa ihastelemassa maisemia.

En yhtään keksi mikä tämä voi olla. Ehkä valvova silmä?

Jostain syystä keskustassa, ja kaupunkialueella muutenkaan ei ollut paljonkaan liikennettä, eikä puhettakaan mistään ruuhkista. Sen sijaan motareilla näytti olevan jatkuvasti ruuhkaa. Mihin ne ihmiset niillä moottoriteillä ovat oikein menossa? Eivät ainakaan tänne keskustan alueelle.

Löysimme myös Pharmacy:n jota luulin apteekiksi. Mikä se tietysti olikin, mutta niiden härpättimien lisäksi mitä meillä apteekissa myydään, täältä sai myös olutta ja viiniä, makeisia, pientä suolaista ja mitä nyt ihmiselle tulee mieleen että saattaisi tarvita. Hevi-osastoa en löytänyt. Täälläkin palvelu pelasi, ei tarvinnut edes yrittää näyttää eksyneeltä kun jo tultiin kysymään onhan kaikki hyvin ja miten voidaan palvella. Kaikkista kumminta oli kuitenkin itse maksaminen. Kassan virkaa toimitti itsepalvelu automaatti jolle piti maksaa, ja se puhui. Oli pelottava, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut kuin sillä maksaa, koska vartija napitti silmä tarkkana ettei mitään vilppiä pääse tapahtumaan. Näin jälkikäteen ajateltuna, se oli kyllä aika näppärä laite. Ja niin viisas, että se tiesi kysyä onko asiakkaalla omaa kassia matkassa. Nyt vaan odotellaan koska nämä löytävät tiensä Suomeen ja minun työpaikalleni.

Päivän päätteeksi kävimme nappaamassa lähiburgerista mätöt matkaan. Ja oli muuten niin isot ja herkulliset hampurilaiset, että multa jäi taas puolet syömättä (ei hätää, napostan sen sitten illan aikana pikkunälkään) ja R. ei jaksa syödä viikkoon mitään, niin jättimäinen oli cheese chili burger. (Buck's Prime).
Iloisena yllärinä siivooja oli täydentänyt kahvivarantoa ja nyt on iltakaffetkin varmistettu. Kaikki on siis hyvin näin.