Perinteisesti pakkaaminen aloitetaan päivää ennen ja koska se sattuu olemaan pyhä, niin toivoa sopii, ettei mitään ole unohtunut hankkia ennen sitä. Matkalaukkuihin on tutustuttu sen verran, että kokeilin mahdunko suurimpaan sisään; mahduin. Teoriassa voisimme siis ottaa jonkun minun kokoiseni tai pienemmän mukaan matkalaukkuun. Näin ensifiiliksinä laukkuja on liikaa ja ne on liian isoja; eihän meillä ole edes mitään tavaraa mitä pakata sinne! R:n koko elämä mahtuu jenkkikassiin ja minunkin muuten, jos kirjat jätetään laskuista. Mihin siis itseni kokoinen matkalaukku?
Mainiossa matkablogissa curiousfeet (http://www.curiousfeet.com/2012/08/repulla-reissuun-miten-pakata-kevyesti.html), on pohdintaa siitä, mitä (blogin kirjoittaja) ottaa yleensä matkalle mukaan. Ajatus on jalostunut hyvin minimalismia hipovaksi.
Tämä on kiinnostavaa, koska itse kanniskelen ihan arjessakin mukana yleensä viidenkilon käsilaukkua, jonka sisällöstä en ole ihan varma, mutta toivon että kaikki mitä mahdollisesti saatan tarvita on mukana.
Matkalla tällainen rahtaaminen on paitsi turhaa, myös vähän helevetin puuduttavaa, varsinkin jos suurimman osan matkasta raahaa tavaroita mukanaan.
Meillä on toki auto. Mutta on kuitenkin ihan hyödyllistä pohtia, mitä todella kannattaa ottaa mukaan. Toki on niinkin, että joihinkin maailmankolkkiin matkustettaessa vähäisiin matkatavaroihin suhtaudutaan kohtalaisen epäilyttävänä toimintana. Niin tai näin, koitetaan hakea jotain kultaista keskitietä kuitenkin.
Minussa asuu pieni himohamstraaja. Olen kiduttanut sitä viimeisen vuoden hankkiutumalla systemaattisesti eroon kaikesta sellaisesta mitä en juuri nyt tarvitse, mitä en ole vuoteen käyttänyt, ja mitä en usko tulevaisuudessakaan tarvitsevani. Haastavaa on ollut, koska en halua luopua mistään ja toisaalta, en tahdo kipata mitään roskiin. Olen siis kohtuullisen hyvin perillä nykyään pääkaupunkiseudun kierrätyspisteistä ja muista vaihtoehdoista tavaroistaan luopujille. (Harmillisesti kirjojen kohdalla tuppaa olemaan niin, ettei ne mene enää missään kaupaksi, kukaan ei tarvitse ja ne vain jäävät lojumaan. Harkitsen oman kotisivukirjaston perustamista.).
Minulla ei siis teoriassa pitäisi olla kaapeissa mitään turhaa roinaa ja näin ollen pakkaamisenkin pitäisi olla kohtalaisen helppoa.. Pitäisi. Totuushan on se, että matkaamme maahan jossa on ihan oikeita kauppoja ja suurinta osaa Suomessakin myytävistä tuotteista on saatavilla (paitsi salmiakkia!). Haaste tulee siitä, että yritän löytää järkevän tasapainon sen kanssa, mitä ostaa perillä ja mitä ottaa mukaan jos kerran jo omistaa. Tämä ei ole muuten ensimmäinen kerta kun näytän ihan itse tekevän asioista hankalampia kuin ne ovatkaan.
Mitä siis pakkaan mukaan? Ei aavistustakaan (paitsi ne valkatut kirjat ja sitä salmiakkia), mutta ehkä se selviää ylihuomenna. Kerron sitten kun olen viisaampi tämän asian suhteen.
Mainiossa matkablogissa curiousfeet (http://www.curiousfeet.com/2012/08/repulla-reissuun-miten-pakata-kevyesti.html), on pohdintaa siitä, mitä (blogin kirjoittaja) ottaa yleensä matkalle mukaan. Ajatus on jalostunut hyvin minimalismia hipovaksi.
Tämä on kiinnostavaa, koska itse kanniskelen ihan arjessakin mukana yleensä viidenkilon käsilaukkua, jonka sisällöstä en ole ihan varma, mutta toivon että kaikki mitä mahdollisesti saatan tarvita on mukana.
Matkalla tällainen rahtaaminen on paitsi turhaa, myös vähän helevetin puuduttavaa, varsinkin jos suurimman osan matkasta raahaa tavaroita mukanaan.
Meillä on toki auto. Mutta on kuitenkin ihan hyödyllistä pohtia, mitä todella kannattaa ottaa mukaan. Toki on niinkin, että joihinkin maailmankolkkiin matkustettaessa vähäisiin matkatavaroihin suhtaudutaan kohtalaisen epäilyttävänä toimintana. Niin tai näin, koitetaan hakea jotain kultaista keskitietä kuitenkin.
Minussa asuu pieni himohamstraaja. Olen kiduttanut sitä viimeisen vuoden hankkiutumalla systemaattisesti eroon kaikesta sellaisesta mitä en juuri nyt tarvitse, mitä en ole vuoteen käyttänyt, ja mitä en usko tulevaisuudessakaan tarvitsevani. Haastavaa on ollut, koska en halua luopua mistään ja toisaalta, en tahdo kipata mitään roskiin. Olen siis kohtuullisen hyvin perillä nykyään pääkaupunkiseudun kierrätyspisteistä ja muista vaihtoehdoista tavaroistaan luopujille. (Harmillisesti kirjojen kohdalla tuppaa olemaan niin, ettei ne mene enää missään kaupaksi, kukaan ei tarvitse ja ne vain jäävät lojumaan. Harkitsen oman kotisivukirjaston perustamista.).
Minulla ei siis teoriassa pitäisi olla kaapeissa mitään turhaa roinaa ja näin ollen pakkaamisenkin pitäisi olla kohtalaisen helppoa.. Pitäisi. Totuushan on se, että matkaamme maahan jossa on ihan oikeita kauppoja ja suurinta osaa Suomessakin myytävistä tuotteista on saatavilla (paitsi salmiakkia!). Haaste tulee siitä, että yritän löytää järkevän tasapainon sen kanssa, mitä ostaa perillä ja mitä ottaa mukaan jos kerran jo omistaa. Tämä ei ole muuten ensimmäinen kerta kun näytän ihan itse tekevän asioista hankalampia kuin ne ovatkaan.
Mitä siis pakkaan mukaan? Ei aavistustakaan (paitsi ne valkatut kirjat ja sitä salmiakkia), mutta ehkä se selviää ylihuomenna. Kerron sitten kun olen viisaampi tämän asian suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti