Los Angeles

   Los Angeles, eli Pueblo de Nuestra Señora la Reina de los Angeles de Porciúncula, on saanut nimensä espanjalaisilta uudisraivaajilta (tai valloittajilta, kummin vaan haluatte) vuoden 1796 tienoilla. Retkue majoittui nykyisen kaupungin sijoille ja matkassa mukana ollut isä Juan Crespi päätti nimetä joen silloisen kuningattaren mukaan (El Rio de Nuestra Señora la Reyna de Los Angeles de Porciúncula / The river of Our Lady, the Queen of the Angels of Porciúncula). Luonnollisesti myöhemmin paikalle noussut kaupunki sai saman nimen kuin joki.

Note to myself: jos et jaksa jonottaa lentokentällä maahantuloviranomaisten sormenjälkitestiin, lennä kaupunkiin johon matkustaa hieman vähemmän ulkomaalaisia turisteja. Los Angeles ei ole tällainen kaupunki. En usko että New York on sitä myöskään.
Jos kuitenkin lennät jompaan kumpaan näistä kaupungeista, käy vessassa lentokoneessa ja hankkiudu zeniläiseen mielentilaan ennenkuin astut koneesta ulos.


Hyppäsimme lentokentältä taxiin ja valitsimme maisemareitin hotellille (interstate tulee varmaan ihan riittävän tutuksi muutenkin tällä reissulla taas). Ehdimme istua autossa viisi minuutta ennen ensimmäistä mahdollista liikenneonnettomuutta: täällähän saa kääntyä punaisilla valoilla risteyksestä oikealle, suurta varovaisuutta noudattaen. No, tuo jälkimmäinen jäi rouvalta toteuttamatta ja lisäksi hän kääntyi kahden kaistan yli lähes suoraan meidän kylkeen. Mutta hei! Läheltä ei lasketa!
Taxikuski tosin valisti meitä loppumatkan siitä, kuin huonoja kuskeja kaikki L.A:ssa ovat (mukaan lukien hän itse, mutta sitä ei tietenkään mainittu).
Mielenkiinnolla odotan torstaita. Kun saan auton alle, etsin siitä ensimmäiseksi torven, se on vilkkuakin tärkeämpi täällä.



Pulloharjapuu.



Hollywood blvd.

Kun oli vähän nukuttu aikaeroa vähemmäksi päätettiin ottaa kevyt sunnuntai kävely keskustaan (7km suunta). Koska kesän ensimmäiset auringonsäteet eivät tunnetusti rusketa, jätettiin myös aurinkorasva laittamatta. Tuloksena oli kuusi tuntia harhailua pitkin Hollywoodia ja palaneet olkapäät.
Maanantain harhailuille laitettiinkin sitten pitkähihainen paita..

VinkkiVinkki:
Jos viettää kaupungissa monta päivää, kannattaa vuokrata auto, tutkia karttaa ja lähteä ajelemaan läheisille kukkuloille (jos on kiinnostunut julkkiksista kannattaa hankkia kartta johon heidän kotinsa on merkitty, tosin helpommin julkkiksen voi bongata shoppailemasta tai lounaalta, kuin linnoitusmaisesta kodistaan).
Jos ei ole montaa päivää aikaa, kuten meillä ei ole, niin maksa muutama kymppi ja hyppää kiertoajelun matkaan, näkee keskeiset nähtävyydet, ei tarvitse itse arpoa missä ne on (jää aikaa muuhun, kuten vaikka syömiseen) ja yleensä nämä kuljettajat ovat viihdyttäviä ja asianasa osaavia kavereita. Muista lisätä ajelun hintaan tippi!



Britney Spears:in entisen, Quentin Tarantinon nykyisen kotitalon portti.



Gene Simmonsin kodin kattoa..



Jackie Chan asuu tässä.



Ja Jack Nicholson tuolla.

Myös paikallisliikenne toimii täällä oman kokemuksen (yksi edestakainen matka) mukaan hyvin. Teimme etukäteistutkimusta netissä ja osasimme hypätä rantaan menevään bussiin (sinne oli matkaa 14 mailia ja bussin arvioitu ajoaika n. tunti, joten päätimme että sinne ei kävellä). Edellisenä iltana vielä tarkistettiin hotlan respalta että voiko bussimatkan maksaa käteisellä, kyllä voi.
Hommahan toimii niin, että joko sulla on sellainen matkakortti, niinkuin pk-seudullakin tai sitten syötät (mieluiten tasasumman, vaihtorahaa ei saa) automaattiin ja kuski kuittaa matkan maksetuksi. Tyhmän rehelliseksikin hakuttuna suomalaisena tulin heti ajatelleeksi, että mites kun ei saa mitään matkalippua? Että jos tarkastaja tulee? Kun netissäkin oli sellainen video jossa muistutettiin aina näyttämään matkakorttia, Koska Se On Laki!! Ehkä se kuljettaja sitten muistaa ketä on maksanut..

Vähän jännittävää matkustaa bussilla vieraassa kaupungissa ekaa kertaa! Oikeen kunnon epämukavuusalueelle menoa, mutta juuri siksi hauskaa. Menomatkalla eteen tuli istumaan mies, joka kaivoi laukustaan raamatun ja aikoi ilmeisesti lukea sitä, mutta torkahteli jatkuvasti. Joko sillä oli rankka aamu takana, tai sitten oli tylsä kohta kirjassa =)
Takaisintulo matkalla taas viereen takapenkille istui pukumies, jolla oli laukussa valmiina liina, jonka saattoi levittää penkille, ettei puku tahriinnu. Kätevää, säästää pesulalaskuissa.
Kiinnostava episodi oli myös pyörätuolin mahduttaminen bussiin.
Kaikkea kiinnostavaa näkee kun matkustaa julkisilla, sehän nyt on selvä ja tuttua Suomestakin (yhteen aikaan bussilla matkustaessani törmäsin Espoossa viikoittain eri satuhahmoihin).

Jaa mutta se ranta.



Santa Monica Pier siintää kaukaisuudessa.



Hiukan rantabulevardia =)

Kun laiturilla on oma huvipuisto, on se iso laituri.

 Kuten kuvista näkyy, täällä ei aina paistakaan aurinko. Tai siis, välillä on pilvistä. Se ei ole tietysti aina huono asia, varsinkaan silloin kun ei halua polttaa viimeisiäkin ei-punaisia ihoalueitaan. Vaikka palo ne silti..

Oltiin jo etukäteen päätetty, että käydään Santa Monica Pier:llä mutka, kävellään kohti Venice Beach:ä ja kalastajalaituria ja sitten tullaan jotenkin päin takaisin. Näin toimittiin. Ja kastelimme molemmat koipemme Tyynessä Valtameressä, toinen meistä ei vain ehtinyt ottaa kenkiä pois ensin..



Tuolla se kalastajien laituri on, ihan totta, on se.



Note to myself: merivesi on aina kylmää. Hyrr!

 Meri, tai siis oikeammin vesi, on mun juttu. En ole ihan varma, haluanko asua meren rannalla vai ison joen varrella, koska molemmissa on puolensa, mutta ehkä matkaaja voi saada molemmat (ja meillä Espoossahan on merenrantaa). Mutta jos siis olen aikaisemmin ollut Atlantin aalloista täpinöissäni, niin vilkaisu karttaan osoittaa Tyynen Valtameren olevan hippasen suurempi lätäkkö. Ja oli siistiä. Olla ison meren rannalla, ja aalloissa ja ja ja..
Vähemmän siistiä oli rannalle huuhtoutunut hylkeen raato (ja myöhemmin toinen), mutta johonkinhan nekin menee kun ne kuolee. Siis ne raadot. Jos ei haikalan suuhun niin rannalle lintujen ruoaksi, kai.
Simpukankuoret oli paljon kivempia raatoja, niitähän nekin kai on.



Kalastuslaituri.



Kaikkia kaloja ei kannatakaan syödä.



Pomolokki. Joku lintuasiantuntija varmaan osaa sanoa lajikkeesta jotain?



Vähän vähän oli kalastajia, mutta kurkkasin salaa yhden ämpäriin ja siellä oli ihan oudon näköisiä kaloja.

Rannalla oli paitsi erityisen huvittavaksi kokemani punttisalit (joo, ehkä ne on joidenkin mielestä siistejä, mutta itse kuulun niihin ihmisiin jotka treenaa silloin kun muut ei ole salilla ja itseasiassa mieluiten kotona missä ei kukaan ole kyttäämässä, joten en pysty ymmärtämään miksi kukaan haluaa mennä julkiselle paikalle nostelemaan puntteja) ja kauppakadut, myös tosi paljon surffaajia ja hengaajia ja kodittomiakin.
Ja nyt saatan taas olla epäkorrekti, mutta jos joskus putoan oravanpyörästä ja jään kodittomaksi, niin myyn vaikka vasemman keuhkoni että pääsen olemaan koditon Los Angelesissa, jossa se on varmasti paljon miellyttävämpää kuin Helsingissä. Las Vegas on kakkosvaihtoehto.
Jos käy vähän paremmin, voin ryhtyä rantavahdiksi ja ajella vesiskootterilla kaiket päivät. Ei näyttänyt hullummalta senkään kaverin duuni.



Aallot murtuu.



Hengenpelastaja työssään, tai oikeammin harjoittelemassa tosi tilannetta varten.

 Ei oikeen kumpikaan jaksettu olla kiinnostuneita mistään muusta kuin tuosta valtamerestä (no vähän ruoasta, oli erityisen hyvät juustoburgerit rantaravintolassa, ja sopuhintaiset suhteessa ravintolan sijaintiin, Nam!), joten jäi kaikki muut kadut ja kaupat kiertelemättä. Ehkä sitten joku toinen kerta, onhan tossa loman loppupäässäkin pari päivää aikaa hengailla Los Angelesissa, ja miksi ei sitten vaikka rannalla.

Down Town Los Angeles

Vikana päivänä ennen lähtöä eteenpäin, kävimme tutustumassa Down Town Los Angelesiin. Oikeesti käytiin vain tsekkaamassa missä autonvuokrauspiste on, mutta käpöteltiin samantien sitten pari korttelia edemmäs. Kauempaa nää näyttää musta kaikki samoilta: Dallas, Houston, Los Angeles.. Muutama korkea rakennus vierivieressä.
Katutasossa eron huomaa; Dallasissa oli siistimpää ja kaupat vähemmän nuhjuisia, mutta ei se välttämättä ole vain hyvä asia. Täällä tuntui olevan enemmän tohinaa, menoa ja meininkiä kaduilla, Dallasissa jäi vaikutelma että keskustassa pörräsi vain bisnesväki joka oli suvainnut laskeutua korkeista torneistaan, mikä ei tietysti sekään ollut totta.
Mutta tarkoitus ei ollutkaan vertailla. Pidin molemmista.

Se missä haluan vähän vertailla, on kodittomat ihmiset. Silmämääräisesti näyttäisi siltä, että Los Angelesissa heitä on huomattavasti enemmän. Nopeammin löydät kodittoman kaverin kuin lähimmän roskiksen (ja roskiksiakin täällä on huomattavasti enemmän kuin Suomessa). Voihan olla, että olemme osuneet jotenkin sellaisille reiteille ja onhan totta, että kun kävellen liikkuu pitkiä matkoja, osuu aina ajoittan kaupunginosiin joissa ei olekaan niin loisteliasta elämää kuin Hollywood kyltti kukkuloilla voisi luvata.
Mutta Dallasissa hoksasin vain muutaman kodittoman makuupusseineen. En osaa nyt ottaa kantaa siihen, onko osavaltioilla jotenkin erilaiset tavat "hoitaa" näitä ihmisiä, vai onko vain niin, että todella kannattaa olla koditon ennemmin Los Angelesissa kuin Dallasissa.
Tämä kodittomuus asia on nyt selkeesti alkanut kiinnostaa, jään seuraamaan tilannetta muiden kaupunkien osalta.

Mitä tulee sitten auton vuokraamiseen, on se jo ihan oma tarinansa.
Haluan kuitenkin muistuttaa kaikkia siitä, että jos jokin asia toimi viime kerralla jollakin tietyllä tavalla, ei ole mitään takeita siitä, että sama asia toimisi nytkin samalla tavalla. Lisäksi on hyvä muistaa, että vaihtamalla ei aina laatu parane.