Kolinpolku

Kolinpolku on 63km pitkä vaellusreitti, joka alkaa Kontiolahden ABCn takaa ja päättyy osana Herajärvenkierrosta Kolin vaarojen huipulle. Joensuun rautatieaseman vierestä pääsee busseilla 202 ja 204 reitin alkupäähän Kontiolahdelle.

Alkuun on vähän käveltävää, ensimmäinen tulipaikka on 16km päässä ja ensimmäinen laavu 22km päässä. Laavut on reitillä ns. puolikotia, eli käytännössä kaksi laavua laitettu vastatusten ja väliin hormillinen tulisija, tulta voi siis polttaa myös maastopalovaroituksen aikaan, jos näin haluaa tehdä.

Maasto on reitillä vaihtelevaa. Mäntykangasmetsää, pieniä suoalueita ja lopulta myös kivistä vaarankylkeä pääsee nousemaan ja laskeutumaan. Poikkeuksellisen keväättömän kevään jälkeen sulamisvedet on vielä korkealla, ja vaikka suojoen yli oli laitettukin silta, sille sillalle piti kahlata melkein polvia myöden useampi metri. Mutta sehän vain loi erämaista tunnelmaa!

Tällä reitillä oma kenkävalinta oli loistava. Ei tarvii puljata jalkineiden kanssa, jos ne nyt kastuu niin kuivuukin nopeesti. Pito tossuissa oli myös hyvä, melkein pystysuoraa kalliota olisi voinut kävellä ylös ja alas, jos olisi ollut tarve.

Ensimmäisen kerran koko reissulla myös tuntui, että ollaan asian äärellä. Toki tiepätkiä tässäkin oli, mutta ne olivat maltillisen lyhyitä ja pääpaino oli poluilla ja metsässä kävelyssä. Ehkä minä en sitten ole pitkänmatkan vaeltaja, ainakaan, jos tarvii paarustaa tietä pitkin.

Rakenteet on reitillä hyvät ja niistä pidetään huolta. Vessat on siistit ja tulipaikoilla on kuivaa puuta eikä kirveetkään ole kadonneet tarvitsevien matkaan. Toki tämä tarkoittaa, että tuli- ja laavupaikat ovat teiden läheisyydessä, mutta tämä ei tehnyt niistä rauhattomia bilepaikkoja, ainakaan sinä viikonloppuna kun minä niitä kiersin.

Koko toukokuun on ollut kuivaa ja maastopalovaroitus oli voimassa kun lähdin. Kokkailinkin kaasukeittimellä, eikä se tuli mikään itsetarkoitus ole, mutta kotalaavussa, jossa on hormillinen tulisija, tein kuitenkin tulet ja nokeennutin keitinvälineeni (sillä voi olla väliä, noki eristää ja veden kiehuminen saattaa hidastua. Tällä on toki merkitystä jos kaasua säännöstellään reissulla vaikkapa painon vuoksi). Ja onhan siinä oma tunnelmansa nukahtaa laavuun hiilloksen himmetessä kesäyössä.

Säät suosi jälleen kulkijaa, ensimmäistä kertaa ehkä koskaan, ilahduin siitä, että tuli viileämmät ilmat. Sateetkin sattuivat yöaikaan, eikä sadeviittaa tarvinnut kaivaa esiin kertaakaan. Jalat kuivina ei reissusta kuitenkaan selvitty, sillä ensimmäisen suokahlauksen jälkeen kohdalle osui monta monituista paikkaa, jossa polku kulki soisempaa maastoa tai ojan pohjaa, ja niissähän sitä vettä kyllä luonnollisesti riitti. Märkä sukka ei kuitenkaan haitannut, viilensi mukavasti kipeitä jalkoja ja kuivui kävellessä omia aikojaan. Yhtäkään hiertymää tai rakkoa en onnistunut hankkimaan.

Vaeltajan fyysinen kunto ei kuitenkaan ottanut korjaantuakseen. Jalkoja särkee edelleen lähes koko päivän, aamun ensi tunteja lukuun ottamatta, ja ne ovat kuumat ja turvoksissa.

Pohdin, olenko marssinut niihin murtumat, tulehduttanut ne liiasta rasituksesta vai olenko vaan tullut kipuherkäksi kitisijäksi. Veikkaan keskimmäistä. Kylmäkylvyt järvessä ja suolammessa auttaa hetken. Mutta pidemmän päälle näillä ei ehkä enää pitkälle mennä.

Kolilla majoituin Paimentuvalla aitassa. Ihana paikka, mahtavat omistajat ja mahdollisuus issikoilla maastoiluun, ketä tällainen harrastaminen kiinnostaa. Matka Kolin kansallismaisemiin, Ukko- ja Akka-Kolin laellekaan ei ole pitkä.

Kolinpolku itsessään oli tosi kiva vaellusreitti ja voin sitä lämpimästi suositella. Maasto on vaihtelevaa ja siksi mielekästä kulkea, kiipeämisiin tulee varautua ja toki siihen, että välillä voi jalat kastua. Muutamaa jyrkkää nousua ja laskua lukuun ottamatta reitti oli minusta hyvin kuljettavissa. Alun pitkän patikan jälkeen rakenteita löytyy noin kymmenen kilometrin välein, mahtuupa sinne yksi autiotupakin (reitin varrella olevissa kartoissa puhutaan varaustuvasta, mutta tämä on ihan kaikille avoin autiotupa, johon voi majoittua ihan ilman varausta, tupaetikettiä noudattaen tietysti). Tulipaikat, laavut ja autiotupa on hyvin hoidettuja ja siistejä, puu- ja vessahuolto toimii ja paikatkin on kauniit istua ja ihailla luontoa. Näin kesäkuun alussa reitillä oli rauhallista, ketään ei tullut vastaan, mutta tupakirjasta luin, että kulkijoita oli kuitenkin ollut lähes päivittäin. Lähempänä Kolia, Kiviniemestä alkaen on mahdollista varata majoitusta myös mökeissä tai aitoissa ja hinnat on vähintäänkin kohtuullisia. Itse valitsin Paimentuvan, jota voin lämpimästi suositella. Mikäli liikkuu julkisilla, on mahdollista saada soittamalla yhteyskyyti Kolinportin huoltoasemalle josta linja-autot lähtevät Nurmeksen ja Joensuun suuntiin (tämä toimii myös toiseen suuntaan, Kolille tultaessa), tämä yhteyskyyti maksaa 5€ ja se tulee varata edellisenä päivänä kello 18.00 mennessä numerosta, joka löytyy internetistä Kolin taksin sivuilta, Matkahuollon sivuilta bussilinjojen yhteydestä tai majoituspaikan respasta kysymällä.