Aloitin opiskelun tammikuussa 2020 aikeena valmistua sosionomiksi Rikosseuraamusalalle. Jo ihan alkutaipaleella päätin, että haluan vaihtoon johonkin päin maailmaa ja selvitin mahdollisuuksiani lähteä. Kaksi vaihtoehtoa oli ylitse muiden: Venäjä tai Norja. Venäjä siksi että, no, se on Venäjä. Norja siksi, että oppilaitoksellani on yhteistyötä paikallisen ammattikorkeakoulun kanssa, joka kouluttaa mm. vanginvartijoita ja koska heillä oli tarjolla erittäin mielenkiintoine kurssi radikalisoitumisesta. No, kaikki tietää mitä keväällä 2020 tapahtui ja hautasin suunnitelmat vaihto-oppilaaksi lähtemisestä, kunnes alkukesästä 2021 tutor- opettaja vinkkasi, että mahdollisuus on kevääksi 2022 olemassa ja ehdottomasti sitä kannattaa nyt harkita.
Ja minähän harkitsin, hain ja pääsin, joten täällä sitä nyt ollaan, Norjassa. Venäjän hylkäsin heti alkuun, koska ajattelin, että vallitseva tilanne maailmassa voisi olla ehkä paremmin hallinnassa norjalaisilla.
Tarkoitus on suorittaa Radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ekstremismin- kurssi
sekä viimeinen opintoihin kuuluva harjoittelujakso norjalaisessa vankilassa.
Jälkimmäistä varten suoritan myös voimankäyttö- koulutuksen, johon sisältyy
itsepuolustusta ja henkilöön kohdistuvien pakkokeinojen opettelua.
Jotta ei menisi liian helpoksi, suoritan samaan aikaan pari mielenkiintoista
kurssia myös Suomen päässä ja kirjoitan valmiiksi opinnäytetyön parini kanssa.
Edelleen vallitsevasta
tilanteesta johtuen, tänne tulemiseen liittyy jännitysmomentteja, joilla en nyt
teitä tylsistytä, sillä lopputulos lienee tärkein. Täällä sitä on nyt sitten
ihmetelty norjalaista elämän menoa viikon verran. Seuraavassa vähän huomioita,
joita olen tehnyt, siinä järjestyksessä, kun ne nyt mieleen tulee.
1. Norjassa ei ole kaupat auki
sunnuntaisin. Tai meno on samanlaista kuin Suomessa ysärillä ja vuosituhannen
alussa, jos muistatte ajan, jolloin kauppojen aukioloista oli olemassa
jonkinlaiset säännöt ja asetukset. Toisin sanoen, ne sellaiset pikkukioskit,
joissa myytiin tupakkaa, olutta, nuudeleita ja lottoa, saivat olla auki
erikoisiin aikoihin ja näin on siis myös Norjassa. Toki kokemukseni on tämän
pikkukaupungin kaupoista, mutta keskustelin vuokranantajan kanssa tänään, kun
kävimme kävelyllä ja hän ainakin puhui siihen malliin, että tämä koskee koko
valtiota. Virkistävää!
2. Minulle kerrottiin ennen
saapumistani tänne, että norjalaiset ajaa kaikki Tesloilla. Tämä ei ihan pidä
paikkaansa, mutta totta on se, että suurin osa autoista, joita olen nähnyt (ja
ihan keskittynytkin siihen millaista autoa katselen) ovat joko sähköautoja tai
hybridejä. Tähän lienee syynä lainsäädäntö ja hyvät etuudet, tai näin minulle
on kerrottu. Bensan hinta silti puhuttaa täälläkin, se on suurin piirtein
samoissa hinnoissa, kun Suomessa nyt alkuvuodesta 2022.
3. Norja on kallis maa. Tämä
varmaankin on totta. Mutta toisaalta, hintataso lienee suhteessa siihen, mikä
on ihmisten keskiansio vuodessa. Suomenkin lehdistössä on viime kuukausina
kirjoiteltu hoitajien palkoista, ja verrattu niitä naapurimaihin. Norjassa
hoitajana siis tienaa ihan kivasti enemmän kuin Suomessa, mutta elinkustannukset
ovat vastaavasti korkeammat, joten lopullinen ero ei ole niin suuri (ehkä muutamissa
sadoissa euroissa). Siitä huolimatta opiskelijakin täällä pärjää, kun vähän
kaupassa katsoo mitä ostaa. Kuten kotimaassakin, jos ei ole merkkiuskollinen,
suuntaa vähän suurempiin marketteihin ja valitsee kaupan omaa merkkiä, ei
loppulasku ole kovin paljon suurempi kuin Suomessa kaupassa käydessä. Toki tämä
vaatii vähän keskittymistä kaupan hyllyillä ja siksi onkin hyvä jos sattuu
nauttimaan ulkomailla kaupassa käynnistä, kuten minä.
4. Maailmankielellä, eli englannilla
pärjää Norjassa ihan hyvin. Ainakin täällä lähellä pääkaupunkia Osloa. Toki
tavoitteena on oppia myös paikallista kieltä, joka itseasiassa on kieliopiltaan
inasen helpompaa kuin ruotsi ja vastaavasti monet sanat on ymmärrettävissä
ruotsin tai englannin kautta. Tämä siis silloin, kun saa mahdollisuuden lukea
norjaksi. Puhe on niin nopeaa ja aksentit vahvoja, että ainakaan alkuun siitä
ei saa mitään selvää.
5. Norjalainen jätteiden kierrätys
on vielä minulle vähän epäselvää. Talojen pihoissa on yleensä kaksi jäteastiaa,
toinen sekajätteelle, toinen paperille. Erään huoltoaseman pihasta bongasin kierrätysastian
lasille ja metallille (molemmat tungetaan samaan astiaan) sekä vaatteille. Mysteeriksi
on vielä jäänyt, mihin (jos minnekään) viedään pahvi/kartonki, muovijäte ja
biojäte. Paristot ja pienelektroniikan voi viedä keräysastiaan lähikaupan
tuulikaapissa. Tutkimukset tämän asian tiimoilla jatkuvat edelleen.
Tässä tärkeimmät huomiot ensimmäiseltä viikolta. Koska vietin kolme päivää etäkoulussa kellariasuntooni lukkiutuneena ja yhtenä päivänä harjoittelin itsepuolustusta niin, etten mustelmilta kehdannut liikkua kaupungilla, jäi varmaan paljon huomaamatta. Mutta aikaahan tässä on koko kevät.
Sorry, ei kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti